Konfirmaatio merkitsi joskus ennen vanhaan aikuiseksi
tuloa. Nykyään monille taitaa olla tärkeintä päästä
kavereiden kanssa riparille pitämään hauskaa ja
varmistamaan samalla tulevaisuuden kirkkohäät ja kummiksi
pääsy. Eivätkä ne rippijuhlatkaan tietysti mitkään
hassummat kekkerit ole. Toivottavasti riparilta tarttuu
mukaan hauskojen muistojen ja uusien ystävien lisäksi
muutakin. Esimerkiksi tieto siitä, että seurakunta voi
auttaa monissa elämän vaikeissa tilanteissa ja että
rukouksen voi lukea hiljaa mielessään aina kun siltä
tuntuu.
Rippikoulua ei ole mitenkään vaikea päästä läpi. Tärkeintä on, että osallistuu järjestettyyn opetukseen. Monissa seurakunnissa on tapana, että rippikoululaiset opettelevat ulkoa muutaman asian, kuten Isä meidän -rukouksen ja Herran siunauksen. Ne on kuitenkin paljon helpompi päntätä kuin vaikka montakymmentä ruotsin sanaa, eikä varmaankaan niiden takia ole kenenkään rippikoulu jäänyt kesken.
Jos riparin päättyminen kovasti surettaa, voit osallistua seurakunnan järjestämään nuortentoimintaan tulevaisuudessakin. Melkein puolet lähtevät riparin jälkeen isoskoulutukseen ja pääsevät tulevina vuosina jälleen rippikouluun, tällä kertaa vain ryhmänohjaajan roolissa.